MARDIROS SANOUKIAN

Torivalokuvia ja maalauksia
Galleria 12, 2011

 Näyttely esittelee taidevalokuvaaja-taidemaalari Mardiros Sanoukianin (1929 – 1997) Kuopion torielämää esittäviä valokuvia 1970–90 luvuilta sekä vahaliitutöitä ja öljyväritöitä 1950–60-luvuilta ja on samalla retrospektiivinen katsaus hänen uraansa taidemaalarina ja taidevalokuvaajana. Torikuvista ei ole aiemmin tehty Kuopiossa näyttelyä. Ne kuvaavat torin jokapäiväisiä tapahtumia ja ihmisiä myötäelävästi, ja mukana on usein jokin hauska yksityiskohta, kuten Siskotyttö- tai Veljmies-patsaan päälle lennähtänyt lintu. Vahaliitutyöt ovat olleet esillä Kuopion museossa vuonna 1968. Niiden abstrakti muotokieli ja harmoniset, rikkaat väriyhdistelmät ilmentävät herkästi ja mielikuvituksellisesti erilaisia mielialoja ja muotoja ja heijastavat samalla taiteilijan harrasta kiintymystä musiikkiin. Näyttelyyn on lisäksi koottu sarja taiteilijan abstrakteja ja kubismista vaikutteita saaneita omakuvia, jotka kuvastavat hänen olemuksensa eri puolia värein ja muodoin.

Mardiros Sanoukian syntyi armenialaiseen perheeseen Libanonissa Beirutissa vuonna 1929. Maalaustaiteen opinnot alkoivat Libanonin taideakatemiasta, jossa hän opiskeli vuosina 1956–57. Hänelle tuli kuitenkin halu päästä opiskelemaan maalaustaidetta ja kehittämään itseään taide-elämän keskukseen Pariisiin. Ecole Nationale Supérieure des Beaux-Arts, Académie de la Grande Chaumiére sekä André Lhoten Akatemia loivat vankan teknisen ja henkisen pohjan taiteilijan uralle. Hänen 1950-luvun maalauksissaan on vaikutteita 1800-luvun ranskalaisesta maalaustaiteesta ja kubismista, mutta 60-luvulla hän päätyi ilmaisemaan itseään abstraktin maalaustyylin keinoin. 70-luvun alussa hän alkoi kiinnostua valokuvauksesta, koska valokuvaus oli hänestä taidemaalausta välittömämpi keino ilmaista luontoa ja elämää. Teknisen pohjan valokuvaukselle hän sai Pariisissa Société Francaise de Photographien valokuvauskursseilla vuosina 1972–73. Vuonna 1977, kahdenkymmenen Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen, hän muutti vaimonsa ja tyttärensä kanssa pysyvästi Suomeen, missä hän jatkoi taidevalokuvaajan uraansa kuolinvuoteensa 1997 saakka kuvaten Kuopiota, sen vanhoja rakennuksia, toria ja Väinölänniemen maisemia, sekä lähiseudun luontoa.

Mardiros Sanoukianin tuotannossa heijastuvat hänen syvällinen kiintymyksensä musiikkiin ja luontoon sekä hänen herkkyytensä, älykkyytensä ja tarkkuutensa. Hän halusi nähdä elämässä kauneutta, pienessä suurta. Maiseman pienet yksityiskohdat olivat hänen mielestään yhtä kauniita kuin maisema itse. Hänen valokuvataiteilijan uransa alkoi värikokeiluista, jotka olivat luonnollinen siirtymävaihe maalauksesta valokuvaukseen. Hän siirtyi kuitenkin pian mustavalkokuvaukseen, koska häntä kiinnostivat mustavalkoisten sävyjen kauneus sekä kuvauksen subjektiivisuus ja mahdollisuus toteuttaa kuvat itse alusta loppuun.


Näin hän on itse kertonut työstään:

”Realismia on kaikkialla eikä missään. En ole realisti valokuvauksessani siinä mielessä kuin sanaa käytetään yleensä. Minulle realismi koostuu tavastani nähdä asiat. Taideteoksella ei ole arvoa, jos siinä ei ole tekijänsä ajatusta ja runollista henkeä. Merkitys ei ole nähdyssä vaan tavassa katsella. Taideteoksella on merkitystä, jos se on peräisin taiteilijan henkilökohtaisesta näkemyksestä, kulttuurista ja elämänkatsomuksesta. Kuva tai valokuva, joka on vain suora rekisteröinti, on ikävä. Merkitys, jos sitä on, on hetken tapahtumassa tai esineessä, jonka kameran objektiivi on rekisteröinyt.

Olen päätynyt valokuvaukseen maalaustaiteen kautta. Maalaus on aikaa vievän ajatustoiminnan tulos. Se on pitkän ja kärsivällisyyttä kysyvän työn tulos, ei vain usean päivän tai viikon vaan koko opitun ja esteettisen kokemuksen tulos. Yritän kohottaa valokuvieni esteettistä tasoa, jotta ne voisivat säilyttää katselijan mielenkiinnon. Pidän hengen lennosta. Kaikella on merkityksensä, jos se kulkee ihmisen hengen kautta. Ilman ihmisen henkeä kaikki on mitätöntä ja merkitystä vailla.”