Maria Liitola
Inhimillisyys

26.3.-14.4.2016 | G12 Kuopio

 

Ihmiset, tunteet ja kokemukset usein toimivat minulle
inspiraation lähteenä. Maalaan usein kasvokuvia, ja
ilmeen lisäksi värin käyttö on tärkeä elementti
tunneilmaisun rakentamisessa.

Visuaalinen kulttuuri sosiaalisessa mediassa on minusta
hyvin kiinnostavaa. Inspiroidun usein selfiekuvastosta
– siitä tavasta miten ihmiset luovat itsestään illuusiota ja
hakevat hyväksyntää homogeenisesti hyväksytystä
tavasta esittää itseään. Varsinkin nuoret ovat ehdollistuneet
vahvasti tähän ilmaisun tyyliin. He lainaavat selfieissään
visuaalisia ideoita artisteilta, mainoksista ja elokuvista.
Minä vastavuoroisesti lainaan heiltä: aidoilta ihmisiltä jotka
yrittävät tehdä itsestään epäaitoja,  muiden toisintoja. Se
on herkullista kuvallisen maailman ilmiöiden havainnointia
ja eri tavoin kertovien kuvien hallittua käyttöä.

Kiinnostun eniten kuvista, joiden tyyli toistuu tunnistettavasti
samana maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Näissä
kuvissa korostuu hyväksytyksi tulemisen toive hyvin
tunnistettavasti kopioitujen poseerausten kautta.
Sisäänpäinkääntyneimmässä muodossaan ihmiset julkaisevat
kuvia itsestään ottamassa kuvia itsestään, kopioiden muita
sormien ja pään asentoa myöden piiruntarkasti. Onkin
kiinnostavaa pohtia miksi näitä lainataan, mihin
alkuperäisessä kuvassa on oikeastaan ihastuttu ja miten
kuvaan on samaistuttu siitä huolimatta, että itseltä ei
löytyisikään samanlaista pyllyä tai merkkivaatteita,
kuntosalin jäsenyyttä tai botox-huulia. Poseeraamalla
samalla tavalla koetaan silti kuuluvansa samaan joukkoon.

Vaikka maalausten ihmiset kovasti yrittävät olla täydellisiä,
sisin kuplii pintaan ja sisäinen tuska näkyy läpi. Viimeisimmät
teemani ovat koskettaneet ihmisyyden särkyvää puolta:
psyykettä ja tunteita kuten syyllisyys, suru tai raivo, jota
päivittäinen elämä meissä synnyttää ja jota me kovasti
yritämme välttää. Kuvien naiset yrittävät kiihkeästi peittää
ihimilliset epävarmuuden tunteet kuorensa alle. Toisaalta
kuvaan myös sitä syyllisyyttä, kun näitä tunteita Ei tunne;
kulttuurillemme on tyypillistä kärsiä, jotta saa kirkkaamman
kruunun ja lopputuotteena on syyllisyydentunto siitä, kun
ei kärsikään.

- Maria Liitola, 2015
 

Maria Liitola, s.1982, on valmistunut kuvataiteilijaksi Porin
taidekoulusta -03 ja Turun Taideakatemiasta 2011. Asuu ja
työskentelee Turussa.


CV, Maria Liitola, 2015 >

 

Lisätietoja:
G12 KUOPIO, Maaherrankatu 9, Kuopio | info@galleria12.fi



Inhimillisyys
14.11. - 3.12.2015 | G12 Helsinki

 

Ihmiset, tunteet ja kokemukset usein toimivat minulle
inspiraation lähteenä. Maalaan usein kasvokuvia, ja
ilmeen lisäksi värin käyttö on tärkeä elementti
tunneilmaisun rakentamisessa.

Visuaalinen kulttuuri sosiaalisessa mediassa on minusta
hyvin kiinnostavaa. Inspiroidun usein selfiekuvastosta
– siitä tavasta miten ihmiset luovat itsestään illuusiota ja
hakevat hyväksyntää homogeenisesti hyväksytystä
tavasta esittää itseään. Varsinkin nuoret ovat ehdollistuneet
vahvasti tähän ilmaisun tyyliin. He lainaavat selfieissään
visuaalisia ideoita artisteilta, mainoksista ja elokuvista.
Minä vastavuoroisesti lainaan heiltä: aidoilta ihmisiltä jotka
yrittävät tehdä itsestään epäaitoja,  muiden toisintoja. Se
on herkullista kuvallisen maailman ilmiöiden havainnointia
ja eri tavoin kertovien kuvien hallittua käyttöä.

Kiinnostun eniten kuvista, joiden tyyli toistuu tunnistettavasti
samana maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Näissä
kuvissa korostuu hyväksytyksi tulemisen toive hyvin
tunnistettavasti kopioitujen poseerausten kautta.
Sisäänpäinkääntyneimmässä muodossaan ihmiset julkaisevat
kuvia itsestään ottamassa kuvia itsestään, kopioiden muita
sormien ja pään asentoa myöden piiruntarkasti. Onkin
kiinnostavaa pohtia miksi näitä lainataan, mihin
alkuperäisessä kuvassa on oikeastaan ihastuttu ja miten
kuvaan on samaistuttu siitä huolimatta, että itseltä ei
löytyisikään samanlaista pyllyä tai merkkivaatteita,
kuntosalin jäsenyyttä tai botox-huulia. Poseeraamalla
samalla tavalla koetaan silti kuuluvansa samaan joukkoon.

Vaikka maalausten ihmiset kovasti yrittävät olla täydellisiä,
sisin kuplii pintaan ja sisäinen tuska näkyy läpi. Viimeisimmät
teemani ovat koskettaneet ihmisyyden särkyvää puolta:
psyykettä ja tunteita kuten syyllisyys, suru tai raivo, jota
päivittäinen elämä meissä synnyttää ja jota me kovasti
yritämme välttää. Kuvien naiset yrittävät kiihkeästi peittää
ihimilliset epävarmuuden tunteet kuorensa alle. Toisaalta
kuvaan myös sitä syyllisyyttä, kun näitä tunteita Ei tunne;
kulttuurillemme on tyypillistä kärsiä, jotta saa kirkkaamman
kruunun ja lopputuotteena on syyllisyydentunto siitä, kun
ei kärsikään.

- Maria Liitola, 2015
 

Maria Liitola, s.1982, on valmistunut kuvataiteilijaksi Porin
taidekoulusta -03 ja Turun Taideakatemiasta 2011. Asuu ja
työskentelee Turussa.


CV, Maria Liitola, 2015 >

Teosluettelo, G12 Helsinki, 2015 >