I N G A  M E L D E R E  ( L V )
B e r z k a l n i  -  B i r c h M o u n t a i n s
1 6 . 5 . - 4 . 6 . 2 0 1 5  
|  G12 HELSINKI

Welcome to the opening on Friday the 15th of May 6 - 8 pm, with the artist in attendance.

Taiteilijan tapaaminen keskiviikkona 3.6. klo 18.
Artist talk on Wednesday 3rd of June 6 pm.

Näyttely on osa Latvian EU:n neuvoston puheenjohtajuuskauden kulttuuriohjelmaa.
The exhibition is part of the Culture programme of the Latvian Presidency of the Council of the European Union.

 

Bērzkalni-näyttelyssä on esillä Inga Melderen maalauksia ja keramiikkaa sekä Vilis Meldersin valokuvia.
 

Bērzkalni (suomeksi Koivumäet) on taajama Latviassa, Alsungassa, lähellä Kuldīgaa. Mäkiä siellä ei ole, eikä monta koivuakaan. Tiheä metsä isoisän kodin vieressä ja suo sen takana.
 Siellä, missä suo loppuu pitäisi olla maailman laita, mutta sitten minä
 kasvoin isoksi ja petyin: suon takana oli tavallinen kylä.

 Isoisäni Vilis Melders (1928-2006) oli intohimoinen metsästäjä, keksijä, insinööri ja harrastaja valokuvaaja. Hän kuvasi perhettään, ystäviään, 
luontoa, arkkitektuuria, matkojaan ja itseään. Menneen vuosisadan 
kuusikymmenluvulla hän hoidatti tuberkuloosia Krimin keuhkoparantolassa.

 Parantolan hoitaja pölyhiuska kädessään käy aamukierroksensa tanssien.
 Nuori tyttö tajuaa toki, että hänen krimpleenihameeseen verhottua takapuoltaan paijaa ajatuksissaan pukuun pukeutunut hoidokki.
 Kenties huiska krimittären kädessä onkin maalauspensseli, joka palauttaa unohtuneelle hahmolle sen melankolisen hohdon. Voi, tasankojen ihmisiä, voi niitä kuvitteellisten vuorien maita! Mikä voisi olla näitä peltoja tylsempää! Toimettomuutta ja unelmoimista. Isoja kulhollisia perunoita, pensaikkoseksiä ja seinälehtivitsejä.



Krimin parantola ei ole enää keuhkoparantola, sen käytävillä ei enää hallitse keuhkotautiromantiikka, ajatus pienestä nestepesäkkeestä ei vapisuta ketään, eikä kukaan makaa parvekkeella raikkaan ilman yliannostuksesta transsiin vaipuneena selkärangan taipumista ja 
hengityksen liikkeitä ajatellen valmistetussa lepotuolissa kääriytyneenä
 karhuntaljan kaltaiseen lämpimään pussiin – kyseistä hoitokeinoa ei enää 
pidetä käypänä. Ensimmäisen kerroksen osastolla on nyt rikkaiden ihmisten
 unikoulu. Opettelevat nukahtamista ja nukkumista. Hoitoja joudutaan 
jonottamaan unettomana kaksi vuotta. Näkevätkö he unia?


Mutta minun Bērzkalnissani kuu on sytyttänyt lyhtynsä maan ylle jo tuhansien vuosien ajan, niityillä heräävät kurjet huutaen, koivikoista
 kuuluu saksanturilaiden suminaa. Kuistilla palaa kupolilamppu, savupiippu
savuaa ja tuoksuvassa iltahämärässä liikahtaa varjo. Elämää ei
 pitäisi teeskennellä sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen
 pitäisi olla, vaan sellaisena kuin sitä kuvittelemme unelmissamme. 

Ihanteellinen tarkkailija on tietysti vain väline, lämpömittari, jonka 
elohopeapylvään voimakas käsi on ravistanut aivan putkilon päähän asti,
 vapaa, lämmötön, riippumaton. Mutta ihanteellista tarkkailijaa ei ole: 
läpinäkyvän tyhjyyden ihmisen rinnassa täyttävät hänen mielipiteensä ja 
ennakkoluulonsa – ihmisellä on aina lämpöä. Minusta ei ole koskaan tuntunut, että siitä pitäisi yrittää päästä kokonaan eroon, sillä mitä 
ihmisestä sitten jäisi jäljelle? Tarkkailija kuitenkin itse epäilee aina 
itseään ja tietää olevansa viallinen, sillä ei kykene olemaan
 välinpitämätön. Ei ole sen suurempaa nautintoa kuin illansuussa istua 
Bērzkalnin lammen laidalla. Katselen uistinta: kuin uhkea mansikka
 lumessa.



Inga Meldere, 2015
 

Inga Meldere (synt. 1979) asuu ja työskentelee Helsingissä ja Riiassa.

Suoritettuan kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon Latvian yliopistossa Meldere ryhtyi opiskelemaan kuvataidetta Latvian Taideakatemiassa valmistuen maisteriksi 2007. Vuosina 2013-2014 Meldere toimi tutkijana Jan Van Eyck -akatemiassa Maastrichtissa, Alankomaissa.

Meldere työskentelee enimmäkseen öljyväreillä. Hänen hennot ja miltei läpikuultavat maalauksensa esittävät usein tahallisen naiiveilta tuntuvia kertomuksia, joiden inspiraationa ovat henkilökohtaiset muistot ja perhetapahtumat. Viittaukset Melderen innoituksen lähteisiin ovat harvoin yksiselitteisiä. Katsoja joutuu pohtimaan, miten henkilökohtaisen tiedon sirpaleet liittyvät laajempaan kulttuurikenttään, jonka varassa maalauksia voisi tulkita. Melderen viimeaikaiset teokset tunnistaa vaaleista ja pastellisävyistä, herkistä materiaali- ja tekniikkayhdistelmistä (kuten painava öljymaali ohuella paperilla) sekä pienistä maalauksista, jotka muodostavat hajanaisia ryhmiä. Ne luovat käsinkosketeltavan vaikutelman ja korostavat taiteilijan kykyä löytää ilmaisuvoimaisia tarinankerronnan keinoja.

Melderen viimeisimpiä yksityisnäyttelyitä ja projekteja ovat “Magic Mountain” XO galleria, Riika, Latvia (2014); “Untitled” yhdessä Oscar Santillanin kanssa, Temnikova & Kasela -galleria, Tallinna, Viro (2013); “Enough is enough” yhdessä Mikko Hintzin kanssa, Temnikova & Kasela- galleria, Tallinna, Viro (2011); “Offset” XO -galleria, Riika, Latvia (2011). Inga Melderen teokset ovat herättäneet  myös laajempaa kansainvälistä huomiota ja hänet on kutsuttu esittämään teoksensa useissa ryhmänäyttelyissä, mm. "Tides of Change. Balticum” HangART-7, Salzburg, Itävalta (2011); "FAX” South London Gallery, Lontoo, Iso-Britannia (2011); "Mother of Wind” HFBK -galleria, Hampuri,  Saksa (2010). Melderen teokset olivat esillä myös Vilnan Taidetriennaalilla vuonna 2010.

 

Inga Meldere CV >

 

Lisätietoja:
G12 HELSINKI, Annankatu 16, Helsinki | www.galleria12.fi | 044 717 7177 | g12helsinki@gmail.com