Senja Vellonen
9.3. - 4.4.2013 | G12 Kuopio

 

Carpe diem - elä tätä päivää - muistutti jo roomalainen
runoilija Horatius 2000 vuotta sitten. Senja Vellosen
Roomassa maalaamat akvarellit julistavat myös tätä
epikurolaista elämänohjetta: elämästä tulee nauttia
- tässä ja nyt.

Herkät akvarellit mehukkaista rypäletertuista
houkuttelevat estottomasti bacchuksen valtakuntaan,
tummuvat banaanit muistuttavat elämän

katoavaisuudesta ja lopuksi pienet tuohuskynttilät
muistuttavat hiljaisella tavallaan siitä, että
maanpäällinen vaelluksemme on vain lainaa.

Tähän akvarellein kerrottuun matkaan voi itse kukin
nyt osallistua Galleria G12 Kuopiossa avautuvassa
näyttelyssä.

Suomen Taideakatemian koulusta 1981 valmistunut
Senja Vellonen on ollut uskollinen valitsemalleen
tekniikalle. Niinpä hänestä onkin kehittynyt akvarellin
suvereeni taitaja, jonka töissä vesivärin herkkyys
yhdistyy yksinkertaisten aiheiden voimakkaaseen
tulkintaan.

Vaikka Vellonen lähes poikkeuksetta maalaakin
näkemäänsä, jättää hän tilaa myös katsojalle ja tämän
omille havainnoille ja tulkinnoille. On sitten kysymys
ruusuista, rypäleistä tai vaikkapa uusimmissa töissä
esiintyvistä kynttilöistä, ohittavat maalaukset
asetelmallisuuden ja  esittävyyden sudenkuopat.
Siirtäessään ruusunsa ja rypäleensä lähemmäs
abstraktiota onnistuu Vellosen tavoittaa jotain, jota
voimme Platonia lainaten kutsua ideaksi havaintomme
takana.

Ruusumaalaukset ovat näyttelyn isoimmat työt, ja
niissä punaisen eri sävyinä hehkuvat kukat täyttävät
paperin ja luovat pinnan, jossa yksittäinen ruusu
menettää merkityksensä ja muuttuu osaksi
aistivoimaista kokonaisuutta.

Roomassa maalatuissa rypäleissä ja artisokissa on
syksyisen sadonkorjuun ja pimenevien iltojen
yltäkylläistä tunnelmaa. Mehukkaat, aistilliset
rypäleet vievät ajatukset vääjäämättä bacchuksen
valtakuntaan ja suorastaan houkuttelevat avaaman
pullon hyvää viiniä.

Vellonen on jo pitkään ollut kiinnostunut valon ja sen
vaihteluiden kuvaamisesta akvareilleissaan. Hän on
maalannut öisiä maisemia Italiassa, loistavia
kristallikruunuja ja nyt viimeksi kynttilöitä.

Vaikka taiteilija kieltääkin kynttilöidensä kristillisen
symboliikan, en ainakaan itse ortodoksisessa
perinteessä kasvaneena voi siltä välttyä. Varsinkin
tuohuskynttilät vievät ajatukseni lapsuuden vigiliaan,
missä suitsukkeen makea tuoksu sekoittui tuohusten
himmeään valoon ja missä näkymätön ja näkyväinen
maailma kohtasivat toisensa.

Hartauden ja hiljaisuuden lisäksi kynttilät symboloivat
myös katoavaisuutta. Palaessaan kynttilä kulkee kohti
vääjäämätöntä sammumistaan, jonka jälkeen valo
vaihtuu pimeään. Omasta suhteestamme kuolemaan
ja tuonpuoleiseen riippuu, onko pimeys lopullista vaiko ei.

Näiden kynttilämaalausten pieni koko korostaa niiden
intiimiä ja meditatiivista tunnelmaa.

- Timo Surojegin
 

”Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1981
valmistunut ja myös Vapaata Taidekoulua käynyt
taidemaalari Senja Vellonen (s.1954) on jo pitkään
tunnettu mestarillisena akvarellistina, joiden usein
isokokoisissa töissä on maaginen tunnelma.

Vellonen on tehnyt jo 1980-luvun alusta lähtien myös
ns. taiteilijakirjoja – kyseessä on kirjan muotoon tehty
kirjankaltainen uniikkitaideteos, jolla on jo pitkät
perinteet länsimaisessa taiteessa, mutta Suomessa ei
Vellosen lisäksi tällä alalla ole kovinkaan montaa
määrätietoista tekijää. Vellonen kokee taiteilijakirjan
”värien runoudeksi kirjan muodossa”.

Vellonen hallitsee perinteisen maisemamaalauksen
tekniikat, mutta hänen teoksissaan on usein elementtejä,
jotka saattavat tehdä niistä lähes abstrakteja. Kaikista
Islannin kuvistakaan ei aina heti ota selvää, onko
kyseessä alaspäin tyrskyävä vesiputous vaiko ylöspäin
pursuava geysir. Kohteena tuntuukin väliin olevan veden
voima mutta samalla sen herkkyys, läpikuultavuus ja
hauraus. Ja mikä tämän kuvaamiseen sopisikaan
paremmin kuin vesiväri?”

- Otso Kantokorpi
 

Verkkokauppaan >>