Ville Wikstedt
Turns of Life – mitä ei ole enää
1.8. - 20.8.2015 | G12 Helsinki

   

 

Turns of Life -teossarjassa ihmisyyden,
yleismaailmallisen totuuden, kultturisidonaisuuden
sijasta mennään yksittäisen ihmisen tasolle: kuinka
elämän käännekohdat vaikuttavat yksilötasolla. Yksin
jäämisen pelko, erkaantuminen ja siten kasvottomuus
ja kehottomuus kaiken keskellä on todellista ihmiselle
yleismaailmallisesti.

Uusimmalla teossarjallaan Wikstedt haluaakin herättää
keskustelua ja henkilökohtaista pohdintaa. Onko
kasvottomuus tätä aikaa? Onko meistä tänä päivänä
jäljellä vain ihmisen muoto? Olemmeko kasvottomia ja
kehottomia? Miten minä elän?

Kasvottomuus on ollut merkittävä sisällöllinen ja
visuaalinen elementti Wikstedtin teoksissa koko ajan.
Kuvissa olevat henkilöt ovat hahmoja, eivät yksilöitä.
Ne peittyvät esimerkiksi kankaan, verhon tai
läpikuultavan pinnan taakse. Taiteilijan aiemmat
teokset antavatkin katsojalle mahdollisuuden pohtia
omia arvojaan, totuuksiaan ja kulttuuriaan yleisellä
tasolla. Vain Maskit -sarjassa peittävyys on alkanut
repeytyä hahmojen päältä ja todellista yksilöä on
näkyvissä. Taiteilijan matka kohti yksilötasoa on
alkanut.

Turns of Life – mitä ei ole enää

Turns of Life -teossarjassa Wikstedt tuo kasvottomuuden
teeman katsojan eteen rajusti ja yksilöllisesti. Mitään ei
ole peitetty minkään taakse. Jotain, mitä oli, ei vain enää
ole. Päättömät ja kehottomat hehmot ovat ihmisen
muotoisia, mutta niiden sisällä ei ole mitään. On vain
tyhjää. Pääkallojen päällä ei ole lihaa, on vain luuta.
Mitään ei ole jäljellä. Ihminen on kuvissa kasvoton ja
kehoton – yksilöstä ei ole jäljellä mitään. Ihmisyys on
poissa, jäljellä on vain ihmisen muoto. 

Teosten voimakkaan väriset ja katsojan päälle
syöksyvät pääkallot ja lysähtäneet hahmot työntävät
kuvat katsojan eteen ja pakottavat pohtimaan: miten
minä elän? Mitä minä olen? Onko sisälläni mitään vai
olenko vain muoto? –Ihmisyyden, yleismaailmallisen
totuuden ja kulttuurisidonnaisuuden katsoja voi sysätä
kauemmas itsestään, mutta yksilötason
kasvottomuutta ei. Wikstedtin teokset ovatkin kuin
peili tästä ajasta. Peilistä katsoja näkee itsensä.
Leiskuvat punaisen, oranssin ja keltaisen sävyt ovat
kuin liikennevalojen punainen väri. STOP – ne huutavat.

Elämän käännekohdissa

Yleismaailmallisuudesta henkilökohtaiselle tasolle
siirtyminen on Wikstedtille yksilötason pohdintaa: mitä
tarkoittaa, kulttuuritaustasta riippumatta, yksin jäämisen
pelko ja ihmisistä erkaantuminen. Taiteilijan teoksissa ne
näyttäytyvät rajuina ja repivinä. Niissä katsoja
riuhtaistaan irti ympäristöstään ilman ennakkovaroitusta.
Kuten aiemmissakin teoksissaan taiteilija haluaa
vahvalla visuaalisuudella herättää katsojan pohtimaan
omaa elämäänsä. Me jokainen kuljemme elämän
polullamme, missä jokaiseen aikaan liittyy ihmisiä, jotka
kulkevat rinnallamme. Osa ihmisistä kulkee
kanssamme pitkään, osa lyhyen aikaa. Jokaiselle on
paikkansa ja merkityksensä siinä hetkessä. Osa
eroista on luontevia, osa toivottuja, osa tuskaa
tuottavia. Mutta ihmisistä erkaantuminen tuntuu aina;
eihän yhteisellä matkalla muuten olisi ollut merkitystä.

Elämässä on useita erilaisia käännekohtia – muutos
on aina läsnä. Muutoksesta alkaa uusi tie. Teosten
huutavat punaisen sävyt ovat myös hiipuvan hiilloksen
sävyt. Hiilloksen voi sytyttää uudestaan tai antaa
palaa loppuun. Molemmista syntyy uutta.

 

Kuvallinen teosluettelo >

  
Lisätietoja: 
G12 HELSINKI, Annankatu 16, Helsinki | www.galleria12.fi | 044 717 7177 | g12helsinki@gmail.com