Jonna Johansson

Jonna Johanssonin uusimmassa yksityisnäyttelyssä The Room of One’s own kehollisuus ja maalaustapahtuma keskustelevat

Kuvataiteilija Jonna Johansson esittää avautuvassa Galleria G12 näyttelyssään The Room of One’s own uusia maalauksiaan, joissa hän näyttää, miten maalaustaiteella on oma materiaalisvisuaalinen filosofiansa, jonka kanssa taiteilija työskentelee. Johansson on viime aikoina ollut inspiroitunut erilaisista asioista, kuten Simone de Beauvoirin (1908–1986) teoksesta Toinen sukupuoli (1949), pinup-kuvastosta ja akryyli-ja alkydiväristä. Uudet maalaukset perustuvat näiden erilaisten elementtien kohtaamiselle ja seurustelulle.

Johansson aloitti jo muutama vuosi sitten uuden maalaustavan, jossa keho esiintyy abstrahoituna ja massiivisena väripintana. Tällä tavoin hän käsittelee kehollisuuden tematiikkaa, joka on kiehtonut häntä jo 1990-luvulta alkaen. Uusissa teoksissa on aikaisempaa enemmän poptaiteesta muistuttavaa pintaa ja piirustuksellisuutta. Niiden rinnalle taiteilija tuo alkydin kiillon ja pinnanomaisuutta juhlistavat roiskeet. Kahden maailman kohtaaminen on Johanssonille sovelias työskentelytapa, koska hän on jo pitkään maalannut useammalla tyylillä, minkä vuoksi hän voi sisällyttää työskentelyynsä heterogeenisempia aineksia. Tämä työtapa sopii hänelle, sillä erilaiset tekniikat mahdollistavat kehollisuuden ja feministisen ajattelun erilaisten puolien työstämisen.

Johanssonin taiteen voi ajatella transkulttuurisena ajatteluna, jossa erilaiset ja eriaikaiset kulttuuriset ideat rinnastuvat toisiinsa. Välillä maalauksissa pinupit nousevat esiin ja toisaalla feministisen ajattelut erilaiset traditiot tulevat viittauksenomaisesti läsnä oleviksi. Kaikki on liikkeessä, vaikka teokset ovat pysäytettyjä kuvia eivätkä narratiivia, ne sijaitsevat kuitenkin ensisijaisesti jatkuvasti itseään tarkkailevassa ja muokkaavassa materiaalisessa työskentelyssä. Oman taiteellisen ajattelun työstäminen onkin eräs Johanssonin taiteen pääjuonista.

Näyttelyn nimi The Room of One’s own on viittaus englantilaiskirjailija Virginia Woolfin (1882– 1941) kuuluisaan esseeseen vuodelta 1929, jossa hän toteaa, ettei naisten asema kohene, jos heillä ei ole omaa tilaa ja rahaa. Taiteilijalle oma työhuone on paikka, jossa hän voi työskennellä, kohdata kaiken sen mikä liittyy luovaan työhön niin hyvässä kuin vähemmän hyvässäkin, ja jossa olla oma itsensä. Oma huone antaa luvan tälle, joten se on äärettömän tärkeä taiteilijalle.

Johanssonin taide näyttää sen, miten maalaukset muodostavat oman materiaalisen ja visuaalisen maailmansa, joka avaa uusia ja vaihtoehtoisia näkymiä todellisuuteen, kehoihin ja identiteetteihin. Maalauksellisessa todellisuudessa kaikki on mahdollista, joten se antaa katsojilleen toivoa ja uskoa sille, että voimme vaikuttaa omaan todellisuuteemme ja löytää oman huoneemme.

Jonna Johansson on opiskellut Brightonin yliopistossa (BA) ja Kuvataideakatemiassa (KuM). Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.