Hage Mukwendje

Tulossa:

Hage Mukwendje

In Held in One Another – Beauty as Collective Resistance
2.7. – 28.7.2026
Tila 1, Galleria G12, Helsinki

Welcome to the opening on Thursday, July 2, 2026 at 5-7 pm.
Tervetuloa avajaisiin torstaina 2.7.2026 klo 17-19.

Hage Mukwendje (b. 1990, Namibia) is a visual artist based in Windhoek, working primarily with painting and mixed media. Combining acrylic, collage, and found materials, his practice explores human experience through memory, land, and relation. Raised in Okalongo, a rural village in northern Namibia, his work is rooted in storytelling traditions where memory is shared and carried collectively.

Mukwendje studied at the College of the Arts (COTA) in Windhoek and has exhibited across Africa and Europe. His work is included in international collections such as the World Health Organization (Switzerland) and the Ministry of Science, Research and the Arts of Baden- Württemberg (Stuttgart, Germany). He has participated in several international residencies, notably at Akademie Schloss Solitude (Germany).

Mukwendje’s colour blindness does not allow him to perceive the full spectrum of colour; instead, he primarily sees contrasts between tones. This perceptual condition has shaped the distinct visual identity of his work. Rather than relying on chromatic harmony, his paintings are built through tension, contrast, layering, and depth. What he cannot perceive in conventional colour relationships, he constructs through structure. The result is a visual language that challenges normative ways of seeing and invites viewers into a different perceptual field.

In Held in One Another – Beauty as Collective Resistance, Mukwendje reflects on relation as the ground of identity. The faces that appear in his paintings—children, women, workers, ancestors—belong to the Namibian community. They are not anonymous figures, but specific lives shaped by shared histories.

Beauty in these works is not ornamental. It operates as attention. It draws the viewer closer and refuses indifference. Through layered surfaces, fragments, and embedded materials, Mukwendje slows down perception and resists the rapid consumption of images. Beauty becomes a way of insisting on presence.

The stratified surfaces mirror the formation of identity itself: built through accumulation, memory, interruption, and connection. No face stands alone. Each exists within networks of kinship, labour, land, and history.

To be “held” is to be recognised within this web of relations, implying reciprocity. Collective resistance, here, is not loud. It lies in remaining visible, in sustaining one another, in refusing erasure through attention and care.

Presented in Finland, a place historically connected to Namibia, the exhibition opens a space for reflection. It does not prescribe how to look. Instead, it asks what it means to truly see, and what changes when we allow another presence to affect us.

Hage Mukwendje (s. 1990, Namibia) on kuvataiteilija Windhoekista. Hän työskentelee pääasiassa maalauksen sekä sekatekniikan parissa. Yhdistämällä akryyliä, kollaasia ja kierrätysmateriaaleja hän tutkii ihmisen kokemusta muistin, maan ja suhteen kautta. Pohjois-Namibian Okalongossa kasvaneena hänen työnsä juuret ovat tarinankerronta perinteissä, joissa muistoa jaetaan ja kannetaan yhdessä.

Mukwendje opiskeli Windhoekin taidekorkeakoulussa (COTA) ja on pitänyt näyttelyitä ympäri Afrikkaa ja Eurooppaa. Hänen töitään on kansainvälisissä kokoelmissa, kuten Maailman terveysjärjestössä (Sveitsi) ja Baden-Württembergin tiede-, tutkimus- ja taideministeriön (Stuttgart, Saksa) kokoelmissa. Hän on osallistunut useisiin kansainvälisiin residensseihin, erityisesti Akademie Schloss Solitude -residenssiin (Saksa).

Mukwendjen värisokeus ei näe koko värispektriä; sen sijaan hän näkee ensisijaisesti sävyjen välisiä kontrasteja. Tämä havaintotila on muokannut hänen töidensä selkeää visuaalista identiteettiä. Kromaattisen harmonian sijaan hänen maalauksensa rakentuvat jännitteen, kontrastin, kerroksellisuuden ja syvyyden kautta. Sen, mitä hän ei pysty havaitsemaan perinteisissä väri suhteissa, hän rakentaa rakenteen kautta. Tuloksena on visuaalinen kieli, joka haastaa normatiiviset näkemisen tavat ja kutsuu katsojat erilaiseen havaintokenttään.

Näyttelyssä Held in One Another – Kauneus kollektiivisena vastarintana Mukwendje pohtii suhdetta identiteetin perustana. Hänen maalauksissaan esiintyvät kasvot – lapset, naiset, työntekijät, esi-isät – kuuluvat Namibialaiseen yhteisöön. He eivät ole anonyymejä hahmoja, vaan tiettyjä eläviä, joita jaetut historiat muokkaavat.

Kauneus näissä teoksissa ei ole koristeellista. Se toimii huomiona. Se vetää katsojaa lähemmäs ja kieltäytyy välinpitämättömyydestä. Kerrostettujen pintojen, fragmenttien ja upotettujen materiaalien kautta Mukwendje hidastaa havainnointia ja vastustaa kuvien nopeaa kulutusta. Kauneudesta tulee tapa vaatia läsnäoloa.

Kerrostuneet pinnat peilaavat itse identiteetin muodostumista: se on rakennettu kasautumisen, muistin, katkon ja yhteyden kautta. Yksikään kasvo ei ole yksin. Jokainen kasvo esiintyy sukulaisuuden, työn, maan ja historian verkostoissa. ”Pideltynä” oleminen tarkoittaa tunnistamista tässä suhteiden verkossa, mikä viittaa vastavuoroisuuteen. Kollektiivinen vastarinta ei tässä ole äänekästä. Se perustuu näkyvissä pysymiseen, toistemme tukemiseen sekä pyyhkiä hylkäämiseen huomion ja huolenpidon kautta.

Näyttely, joka esitellään Suomessa, paikassa, joka on historiallisesti yhteydessä Namibiaan, avaa tilan pohdinnalle. Se ei määrää, miten katsoa. Sen sijaan se kysyy, mitä todella näkeminen tarkoittaa ja mikä muuttuu, kun annamme toisen läsnäolon vaikuttaa meihin.