Nyt haluan puhua kuvin, joiden olemus on hento ja kätketty. Maalaan usvaa ja hiljaisuutta, ei-olemista, tyhjyyttä ja salaisuutta, joka kätkee, mutta myös paljastaa. Udun kätköstä saattaa paljastua jotain melkein todellista. Esiin putkahtaa otuksia – outoja, mutta melkein tosiolevaisia; tai sitten maisema, joka on tuttu, mutta ei kuitenkaan todellinen.
Usvasta nousee kirkkautta ja hämyä, mutta vain vähän varjoja ja synkkyyttä, sekä jonkin verran alkuja ja loppuja. Aika on jollakin tavalla läsnä, vaikka se voisi aivan hyvin olla olemattakin.
Saattaa olla, että on olemassa maailmojen rajapintoja. Ehkä siellä syntyy kohtaamisia, jotka näyttäytyvät meille kullekin omanlaisena: todellisena, unenomaisena, arkipäiväisenä tai mielikuvituksellisena. Tämä kohtaaminen sisältää muutoksen mahdollisuuden ja esittää kysymyksiä.
Kuka lopulta määrittelee todellisuutemme rajat? Kuka sanoo, miten pitkä on lyhyt. Kuka kertoo, milloin aika rientää ja milloin se pysähtyy? Näitä saatan miettiä joskus, mutta en milloinkaan maalatessa. Silloin kaikki se, mitä olen joskus miettinyt ja ajatellut etsii olemuksensa ilman sanoja; saa muotonsa kun tietoisuus ja tiedostamaton kohtaavat ja antaa mahdollisuuden muutokseen – outojen ja niiden ilmenemismuotojen syntymiseen.
Peikko Heiskanen, 2021
Aiemmat näyttelyt:
Peikko Heiskanen
Oudot ja niiden ilmenemismuodot
13.3. – 1.4.2021 | Galleria G12
Taiteilijan teokset taidekaupassa
esillä näyttelyssä
